Tilkkupeite

Jotain olen käsilläni sentään tehnyt, vaikka tässä blogissani olenkin viettänyt hiljaiseloa.

Kesän lopussa valmistui tilkkutorkkupeite tyttärelle.

Toiveena oli harmaata ja limeä. Kuvassa limenvihreä ei tule esiin ollenkaan niin kauniina värinä kuin se luonnossa on. Valkoiset tilkut ovat vanhaa lakanaa, sellaista vähän tukusampaa. Suurimman osan harmaista tilkuista värjäsin harmaan eri sävyisiksi. Mustat ovat jotain vanhoja kaitaleita. Limen kanssa oli ongelmaa. Lähdin kesäkirppikseltä varta vasten sitä etsimään ja löytyihän se, vanhoista paneeliverhoista tein kaupat erään nuorenparin kanssa. Ryhdyin työhön viikon alussa ja lopussa työ oli jo valmis, mutta ommella sain!!

Parsintaa

"Kel on paikka paikan päällä, sil on markka markan päällä."

Näin sanottiin ennen.

Eihän tänä päivänä enää paljon sukkia parsita, mutta minäpä verestin vanhoja taitojani.

Viime kesänä toin Islannista villalankaa, josta neuloin ihanan ohuet unisukat. Neuloessani en tullut ajatelleeksi villalangan kulutuksen kestävyyttä ja nyt olivat kantapäät menneet puhki. Sukat ovat niin lämpimät ja jalanmukaiset, ettei niistä vielä voinut luopua.

Siis parsimaan!

Parsintattia (siis puista, tatin muotoon sorvattua parsimisen apuvälinettä) minulla ei ole, sen virkaa sai toimittaa puinen soppakauha.

Kauha vain sukan varresta sisään ja tuumasta toimeen.

 Sainhan minä reiät umpeen jollakin tavalla, tulos ei ihan silmiä hivele, mutta tukkeessa ovat.

 Täytynee hipsutella yölliset vessareissut varpaisiltaan, että kantapäiden parsimukset kestävät.

Pääsiäistunnelmissa

 Saimme alkuvuodesta lahjoituksena pienen erän valkoiseksi maalattuja peltipurkkeja. 

Kiitos lahjoittajalle!

Ekaluokan ope säästeli purkkeja pääsiäistä varten.

 Minulla oli erittäin tuottelias rönsylilja, joten minä puolestani lahjoitin lapsille valmiiksi vesipurkissa juurrutetut rönsyliljan taimet. Eräänä aamupäivänä sitten lasten kanssa tutkailimme millaisia ne juuret oikein ovat... maan alle kun ei yleensä pääse juuria kurkkimaan. Kukin sai istuttaa oman "pääsiäisruohonsa" omaan purkkiin, kastella kasvinsa ja laittaa värikästä koristetta pääsiäistunnelmaa nostattamaan.

Kevään teemaan oli ope jostain keksinyt myös lampaat!!! Pääsiäisenä syödään lammaspaistia, ope vain on kasvissyöjä, mitähän on Rouva Opettajan mielessä likkunut? 

Siellä nyt ovat seinällä kaikki yhdeksäntoista lammasta...

kevätlaitumella.

Ekaluokkalaiset ovat ahkeroineet

Kevät jatkaa tuloaan, vaikka se ei sään suhteen just tällä hetkellä siltä näytä.

Ekaluokkalaiset ovat ahertaneet käsitöidensä parissa koko pitkän lukuvuoden.

Syksy aloiettiin siileillä. Syvimmän talven siilit makasivat horroksessaan opettajan kaapissa, kunnes ne herätettiin henkiin jokunen viikko sitten. Siilityöt saivat arvoisensa kehykset.

Koulussamme kerätään talteen kaikki "silkkipaperisälä", joka on muista töistä tähteeksi jäänyttä, epämääräistä silkkipaperisilppua.

Sälää sitten riittää näin lukuvuoden lopulla.

Lumiukot saivat taustakseen sinisävyisen yöaivaan.

Tähän työhön ei kylläkään pelkkä jäte riittänyt, vaan  lisäksi tarvittiin ihan ehtaakin materiaalia.

Pitkäaikainen ja kärsivällisyyttä vaatinut työ oli matonkuteista virkattu kori.

Nyt kun kaikki korit vihdoin oli saatu valmiiksi, kävi ope yllättämässä ja täytti korit karkeilla!

Kyllä meille tänään kevätaurinko paistoi, ja joka oppilas makean maistoi!

Ekologista ajattelua, sitä ekaluokan ope harrastaa. Kaikki jäte hyödynnetään.
Saimme lahjoituksena puutikkuja ja tyhjät maitopurkit pelastimme koulun ruokalasta.
Jokainen teki oman kynäpurkin.

Tuli kahta mallia.

Tässä ovat "työn sankarit",

luokallinen ruskeita ja näppäräsormisia, pieniä hiirulaisia!

Pirtanauhaa

 Koulussa lapset ryhtyvät opettelemaan pirtanauhan kudontaa.

Minäkin olen joskus omina alakoulun vuosinani taitoa kokeillut, mutta en sitten sen koomin.

Piti opetella minunkin...

 Minulla ei ollut mitään käsitystä millainen kuvio syntyisi, joten laitoin vain puuvillalankaa loimiksi ja ryhdyin toimeen. Ei se ihan niin helppoa ollutkaan, vaatii vielä harjoitusta.

Toisen pään kiinnitin hakaneulalla vyöhön vatsan kohdalle ja toisen pään sidoin kirjahyllyn päätyyn.

Siinä sitten istuin ja opettelin.

Kaupunki kierrätysmateriaaleista

Juuri ennen hiihtolomaa iltapäiväkerholaiset saivat kaupunkiprojektinsa valmiiksi.

Kaupunkia oli rakennettu jo monta viikkoa. Jokaisella lapsella oli oma "tontti", A4 kokoinen vihreäksi maalattu pahvi. Tälle tontille kukin sai rakentaa mitä tahtoi.

Talot rakennettiin maito- ja kermapurkeista. Ne päällystettiin tapettikirjoista leikatuin tapetein.

 Ikkunanpuitteet syntyivät askartelutikuista, katot jäätelötikuista tai pistaasipähkinöiden kuorista.

 Savupiiput syntyivät pienistä kartonkipalasista ja rakennusten sähköjohdon virkaa toimittaa pyöreä kumppari.

Uima-altaat ja vimpparit ovat lasten mielestä olennainen osa pihamaisemaa. Yksi kun keksi sen, niin jo kaikki olivat rakentamassa uima-altaita.

"Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana!"

Tilkkupeite valmistui

Tilkkupeite valmistui kuin valmistuikin määräaikaan mennessä!

Mittaa peitteelle tuli reilut kaksi metriä ja leveyttä noin puoli metriä.

 Tikkauskuvion valinta tuotti hieman päänvaivaa. Lopulta päädyin diagonaalikuvioon. Koska aikaa oli käytössä vain rajallisesti, piti tikkauksen valmistua joutuisasti ompelukoneella.

Koirakangasta lukuunottamatta kaikki muut kankaat ovat käytettyjä vanhoja kankaita. Reunat syntyivät  vanhasta superoolipatjan päällisestä, ruskea-valkoraidallisesta.

Olen aikaisemminkin tehnyt peitteen samalla blokilla, mutta nyt ompelin blokit useista erikuvioisista kankaista. Lopputulos ei ehkä ole kovin homogeeninen, mutta väliäkös sillä!

Nova hyväksyi sen heti pienen nuuhkailun jälkeen ja emännällekin se kelpasi.

Blokki vielä kerran:

 Ensin yhdeksän ruutua yhteen ja leikkaus neljään osaan.

Ylhäällä vasemmalla ja alhaalla oikealla olevat palat vaihtavat paikkaa.

Palat ommellaan takaisin yhteen uuteen järjestykseen ja blokki on valmis.

Peitteeseen meni 16 blokkia.

Tlkkupeite sohvan suojaksi

Tyttären koira on tykästynyt nukkumaan sohvan nurkassa ja suojana ollut vanha tilkkupeite on jo ihan hitunana, joten piti ryhtyä työstämään uutta.

Edellisestä tilkkutyöstäni on kulunut aikaa jo vuoden päivät. Inspiraatio iski niin nopeasti, että työn valmistamiseen jäi aikaa vain vajaa viikko.  Siis ei paljonkaan, kun päätin saada peiton mukaani jo tulevana lauantaina!

Päädyin mahdollisimman helppoon malliin. Kaikki palat ovat 10x10 cm. Palat ommellaan 9 kappaletta yhteen: 3 riviä ja 3 kerrosta. Näin syntynyt 9 tilkun neliö puolitetaan keskeltä pituus suuntaan ja poikki suuntaan. Hieman vaihdellaan paikkoja ja ommellaan takaisin yhteen uuteen järjestykseen.

 

Jotain tällaista pitäisi syntyä. Tässä blokit ovat kuka mitenkin päin, mutta eiköhän ne lopullisessa työssä ole kaikki oikein päin. 

 "Sohvahirmu" raivarin jälkeen. Nova on cairn-terrieri ja rotunsa mukaisesti saa välillä terrierikohtauksia!

Ekaluokkalaisten räsykorit ovat valmistumassa

Ekaluokkalaiset ovat värkänneet koreja matonkuteista jo usean viikon ajan. Aloittaessamme urakkaa, ei edes opettaja tiennyt mitä sormivirkatuista matonkuteista mahtaa syntyä. Korit keksimme tehdä vasta matkan varrella.

Virkatusta silmukkaketjusta taiteiltiin ensin korin pohja, ihan vain "kursittiin kokoon".

Seuraavaksi nousivat korin seinät. Tyylejä oli monta erilaista,

 reilulla ja vahvalla otteella toteutettuja,

ehdottomalla tarkkuudella valmistettuja, sekä kaikkea siltä väliltä.

 Yhtäkaikki, kaikki korit valmistuvat hartaudella ja periksiantamattomuudella.

 

Osa koreista on ehtinyt saada kupeisiinsa ihanan tyttömäiset paljetit.

Toiset korit taasen ovat tyylikkäitä miehisessä eleettömyydessään.

Koriurakka on siis loppusuoralla.

Mitähän niissä voisi säilyttää?

Kukkaronsuun "kiinnityskone"

Tapasin tänään vanhan ystävättäreni ja puheeksi tuli kukkaronsuun kiinnitys. Molemmat tiesimme kuinka amatöörimäiseen lopputulokseen perinteisellä vasaralla kolkuttamisella pääsee. Kehoitin katsomaan aiemmin julkaisemaani postatusta vanhasta blogistani, vaan pikatsekkauksella huomasin, että kuvathan sieltä puuttuivat.

Postatuksessa olin kertonut työkalulöydöstäni, jolla homma kävi nopeasti ja näppärästi.

 Myös lopputuloksesta tuli ammattimaisen siisti.

Tässä vinkki kerran vielä uudelleen.

Kukkaronsuu valmiina.

Kukkaropussien malleja ja ompeluohjeita löytyy netistä helposti.

 Myös metallisten kukkaronsuiden myyjiltä saa yleensä ihan käyttökelpoisia malleja ja ompeluohjeita, joita soveltamalla saa helposti suunniteltua omat mallinsa.

Metallikehysten kiinnittäminen onkin sitten oma taitolajinsa.

Pellin kanttaukseen tarkoitetut pihdit löytyivät Motonetistä.

Näitä kuvassa olevia pihtejä löytyy eri levyisinä, minä hankin noin 8 senttiä leveät.

 Pehmustin metallipinnat teipillä, etteivät kehykset naarmuunnu puristettaessa.

Tasainen ja rauhallinen puristus ja kukkaronsuun reunat puristuvat kiinni kankaaseen.

Käytin tekstiililiimaa kiinnityksen apuna ennen kehysten puristamista kiinni. Levitin pari pisaraa kehyksen pohjalle, jotta kangas hieman apukiinnittyi ja puristin vasta sitten.

Toivottavsti vinkistä on apua.

Neulotaan...

On tammikuinen sununtai, pakkasta viitisentoista astetta ja ajatukset askaroivat lämmössä.

 Hellassa palaa tuli, mäntyklapit rätisevät ja suloinen lämpö täyttää keittiön.

Neulon taas Olgasukkaa. Ostin ihan uutta Novitan Nalle-lankaa, en vain raaski koko sukkaa neuloa uudesta langasta, vaan varret saavat raitakuosin.

Taitaa olla kahvihetken aika!

Sormivirkattu kori matonkuteesta

Tyvestä se on puuhun noustava.

Ekaluokkalaiset ovat virkanneet matonkuteista sormivirkkauksella metreittäin ketjusilmukoita. Vaan mitäpä niistä metrimääristä saisi aikaan, mihin niitä voisi hyödyntää?

Ryhdyin kieputtamaan ja kursimaan kokoon korin pohjaa, kuin olisin tehnyt pikkulinnulle pesää. Ei mitään kovin huoliteltua, kunhan vain parsinneulalla pistelin menemään.

Kun pohja oli mielestäni sopivan kokoinen, ryhdyin nostamaan reunoja.

Suuren suurta koria siitä ei syntynyt. Käänsin karmeasti kursitun puolen sisälle ja kappas korista tulikin oikein sievä pieni kori lankakerille. Kyllä se varmaan onnistuu lapsukaisiltakin. Pääsiäisenä siihen voisi laitaa vaikkapa osan suklaamunista.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tämä blogi on jatkoa vanhalle" Irenen käsityö- ja askarteluideat" nimiselle blogilleni Vuodatuksessa.

Yksinkertaisesti mittani tuli täyteen kuvien siirtämisen ongelmia ja mikäs onkaan sen parempi aika, kuin heti vuoden alku. 

Tervetuloa uusittuun blogiini!
Voipi viedä tovin, että saan ulkoasun mieleisekseni ja kaikki asiat toimimaan.

Uuden luomisen tuskaa ja iloa, sitä ei voita mikään.