Kaupunki kierrätysmateriaaleista

Juuri ennen hiihtolomaa iltapäiväkerholaiset saivat kaupunkiprojektinsa valmiiksi.

Kaupunkia oli rakennettu jo monta viikkoa. Jokaisella lapsella oli oma "tontti", A4 kokoinen vihreäksi maalattu pahvi. Tälle tontille kukin sai rakentaa mitä tahtoi.

Talot rakennettiin maito- ja kermapurkeista. Ne päällystettiin tapettikirjoista leikatuin tapetein.

 Ikkunanpuitteet syntyivät askartelutikuista, katot jäätelötikuista tai pistaasipähkinöiden kuorista.

 Savupiiput syntyivät pienistä kartonkipalasista ja rakennusten sähköjohdon virkaa toimittaa pyöreä kumppari.

Uima-altaat ja vimpparit ovat lasten mielestä olennainen osa pihamaisemaa. Yksi kun keksi sen, niin jo kaikki olivat rakentamassa uima-altaita.

"Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana!"

Tilkkupeite valmistui

Tilkkupeite valmistui kuin valmistuikin määräaikaan mennessä!

Mittaa peitteelle tuli reilut kaksi metriä ja leveyttä noin puoli metriä.

 Tikkauskuvion valinta tuotti hieman päänvaivaa. Lopulta päädyin diagonaalikuvioon. Koska aikaa oli käytössä vain rajallisesti, piti tikkauksen valmistua joutuisasti ompelukoneella.

Koirakangasta lukuunottamatta kaikki muut kankaat ovat käytettyjä vanhoja kankaita. Reunat syntyivät  vanhasta superoolipatjan päällisestä, ruskea-valkoraidallisesta.

Olen aikaisemminkin tehnyt peitteen samalla blokilla, mutta nyt ompelin blokit useista erikuvioisista kankaista. Lopputulos ei ehkä ole kovin homogeeninen, mutta väliäkös sillä!

Nova hyväksyi sen heti pienen nuuhkailun jälkeen ja emännällekin se kelpasi.

Blokki vielä kerran:

 Ensin yhdeksän ruutua yhteen ja leikkaus neljään osaan.

Ylhäällä vasemmalla ja alhaalla oikealla olevat palat vaihtavat paikkaa.

Palat ommellaan takaisin yhteen uuteen järjestykseen ja blokki on valmis.

Peitteeseen meni 16 blokkia.

Tlkkupeite sohvan suojaksi

Tyttären koira on tykästynyt nukkumaan sohvan nurkassa ja suojana ollut vanha tilkkupeite on jo ihan hitunana, joten piti ryhtyä työstämään uutta.

Edellisestä tilkkutyöstäni on kulunut aikaa jo vuoden päivät. Inspiraatio iski niin nopeasti, että työn valmistamiseen jäi aikaa vain vajaa viikko.  Siis ei paljonkaan, kun päätin saada peiton mukaani jo tulevana lauantaina!

Päädyin mahdollisimman helppoon malliin. Kaikki palat ovat 10x10 cm. Palat ommellaan 9 kappaletta yhteen: 3 riviä ja 3 kerrosta. Näin syntynyt 9 tilkun neliö puolitetaan keskeltä pituus suuntaan ja poikki suuntaan. Hieman vaihdellaan paikkoja ja ommellaan takaisin yhteen uuteen järjestykseen.

 

Jotain tällaista pitäisi syntyä. Tässä blokit ovat kuka mitenkin päin, mutta eiköhän ne lopullisessa työssä ole kaikki oikein päin. 

 "Sohvahirmu" raivarin jälkeen. Nova on cairn-terrieri ja rotunsa mukaisesti saa välillä terrierikohtauksia!

Ekaluokkalaisten räsykorit ovat valmistumassa

Ekaluokkalaiset ovat värkänneet koreja matonkuteista jo usean viikon ajan. Aloittaessamme urakkaa, ei edes opettaja tiennyt mitä sormivirkatuista matonkuteista mahtaa syntyä. Korit keksimme tehdä vasta matkan varrella.

Virkatusta silmukkaketjusta taiteiltiin ensin korin pohja, ihan vain "kursittiin kokoon".

Seuraavaksi nousivat korin seinät. Tyylejä oli monta erilaista,

 reilulla ja vahvalla otteella toteutettuja,

ehdottomalla tarkkuudella valmistettuja, sekä kaikkea siltä väliltä.

 Yhtäkaikki, kaikki korit valmistuvat hartaudella ja periksiantamattomuudella.

 

Osa koreista on ehtinyt saada kupeisiinsa ihanan tyttömäiset paljetit.

Toiset korit taasen ovat tyylikkäitä miehisessä eleettömyydessään.

Koriurakka on siis loppusuoralla.

Mitähän niissä voisi säilyttää?

Kukkaronsuun "kiinnityskone"

Tapasin tänään vanhan ystävättäreni ja puheeksi tuli kukkaronsuun kiinnitys. Molemmat tiesimme kuinka amatöörimäiseen lopputulokseen perinteisellä vasaralla kolkuttamisella pääsee. Kehoitin katsomaan aiemmin julkaisemaani postatusta vanhasta blogistani, vaan pikatsekkauksella huomasin, että kuvathan sieltä puuttuivat.

Postatuksessa olin kertonut työkalulöydöstäni, jolla homma kävi nopeasti ja näppärästi.

 Myös lopputuloksesta tuli ammattimaisen siisti.

Tässä vinkki kerran vielä uudelleen.

Kukkaronsuu valmiina.

Kukkaropussien malleja ja ompeluohjeita löytyy netistä helposti.

 Myös metallisten kukkaronsuiden myyjiltä saa yleensä ihan käyttökelpoisia malleja ja ompeluohjeita, joita soveltamalla saa helposti suunniteltua omat mallinsa.

Metallikehysten kiinnittäminen onkin sitten oma taitolajinsa.

Pellin kanttaukseen tarkoitetut pihdit löytyivät Motonetistä.

Näitä kuvassa olevia pihtejä löytyy eri levyisinä, minä hankin noin 8 senttiä leveät.

 Pehmustin metallipinnat teipillä, etteivät kehykset naarmuunnu puristettaessa.

Tasainen ja rauhallinen puristus ja kukkaronsuun reunat puristuvat kiinni kankaaseen.

Käytin tekstiililiimaa kiinnityksen apuna ennen kehysten puristamista kiinni. Levitin pari pisaraa kehyksen pohjalle, jotta kangas hieman apukiinnittyi ja puristin vasta sitten.

Toivottavsti vinkistä on apua.